Veneretki Soisalon ympäri 1997

29.6.1997

Aloitimme veneretkemme Suomen suurimman saaren, Soisalon, ympäri irrottamalla veneemme köydet kotisatamamme laiturista Siilinjärven Kanavatien venerannasta aamulla kymmenen jälkeen. Juhannus oli onnellisesti takana ja heinäkuu teki jo tuloaan. Vallinneista keliolosuhteista ei ollut mitään valittamista päinvastoin; auringon säteet pilkistivät poutapilvien lomasta. Suunnitelmanamme oli kiertää Soisalo siten, että ensin menisimme Varkauden reittiä alas Savonlinnaan ja paluumatkan tekisimme Heinäveden reitin kautta Valamon-luostarilla poiketen. Päädyimme tähän ratkaisuun, koska nouseminen Heinäveden reitin useissa kanavissa on ensikertalaiselle helpompaa vastavirtaan mentäessä.

Aluksi suunnistimme Siilinlahden päässä olevan Jysänkosken kautta Juurusvedelle ja Jännevirran sillan vieressä sijaitsevaan kauppalaituriin. Kiinnitimme veneemme tukevaan betoniponttonilaituriin ja kävimme lyhyen kävelymatkan päässä rannasta olevassa kaupassa.
Kakssalmet Puolenpäivän jälkeen käynnistimme taas veneemme moottorin ja jatkoimme eteenpäin Kortesalmen kautta Kallavedelle, jossa matkasimme kalliorantojen saattelemana syväväylää pitkin kohti Kaksalmet saaren lahdelmaa. Perille saavuttuamme heitimme ankkurin veteen ja laitoimme perunaveden kiehumaan.

Ruokailtuamme Kallaveden kauniissa maisemissa jatkoimme matkaa viiden maissa illalla kohti Puutossalmen lossia. Taitettuamme lokimme mukaan reilut parikymmentä meripeninkulmaa matkaa päätimme pysähtyä pitämään välillä taukoa aivan reitin varrella olevaan saareen. Koska kesäilta oli valoisa, lähdimme yhdeksän maissa lipumaan hämärtyvässä illassa kohti Konnuksen kanavaa.

Pudotuskorkeutta Koiruksen ja Unnukan yhdistävällä Konnuksen kanavalla on noin metrin verran, joten suluttamiseen ei kulunut paljoa aikaa ja pääsimme nopeasti jatkamaan matkaa kanavan alajuoksulta kohti Leppävirtaa. Pienestä korkeuserosta ja siitä, että kanava on mitoitettu reilusti kulkupeliämme isommille aluksille, emme edes tarvinneet kiinnittyä kanavan reunaan vaan pidimme venettä moottorin avulla paikoillaan sulun keskivaiheilla. Konnuksen kanavan miljöössä voi tuntea myös historian havinaa sillä uusimman kanavan rinnalla on säilytetty myös kaksi edellistä kanavaa. Lisäksi vanhojen kanavien lähistöllä virtaa vuolaana myös koski, joka on myös näkemisen arvoinen kohde. Kävelymatkan päässä rannasta on myös Ravintola Konnustupa.

Kanavan alajuoksulta, jossa olevan vierasvenelaiturin sivuutimme, jatkoimme kapeassa salmessa mutkittelevaa syväväylää pitkin matkaa Muuraissaarelle, jonka jälkeen käännyimme Kalmalahteen erkanevalle matalammalle reitille. Livuttuamme kesäillassa vielä muutamat jäljellä olevat merimailit olimme perillä Unnukan rannassa olevassa palvelusatamassa. Matkaa ensimmäisen päivän aikana kertyi yhteensä vajaat 50 meripeninkulmaa.

30.6.1997

Unnukan satama sijaitsee aivan Viitostien varrella, joten maantieliikenteen äänet kantautuivat valitettavasti myös satamaan. Muutoin sataman ympäristö on mielestäni viihtyisä, sillä siinä sijaitsee muun muassa suihkulähde ja vähän matkan päässä vierassatamasta Leppävirran pursiseuran punainen rantamakasiinirakennus. Sataman tarjoamiin palveluihin olimme myös tyytyväisiä, sillä lyhyen matkan päässä vieraslaiturista sijaitsevat wc-tilat ja suihkut. Lisäksi veneilijöitä varten oli tehty myös pyykinpesutila. Luonnollisesti sataman varustukseen kuuluu lisäksi vesi- ja sähköpisteet sekä septitankin imutyhjennysmahdollisuus.

Aamupalan jälkeen irrotimme veneemme köydet vierasvenelaiturista ja suuntasimme veneemme keulan Unnukanselkää pitkin kulkevaa väylää pitkin kohti Varkautta. Unnukan selkien jälkeen tuli ensimmäisenä vastaan Lokkiluodot ja jonkin matkaa niiden jälkeen saavuimme Kapeasalmeen ja Pussilantaipaleen avokanavaan. Kommin- sekä Niskaselän kautta saavuimme Taipaleen kanavan yläjuoksulle, jossa sijaitsevaan vierassatamaan pysähdyimme polttoainetankin täydennystä varten.

Iltapäivällä puoli neljän jälkeen irrotimme köydet laiturista ja suunnistimme Taipaleen kanavan sulkuun. Huviveneiden jotka joutuvat avauttamaan yläjuoksulla olevan 4,5 metriä korkean maantiesillan mahtuakseen alitse kannattaa huomioida aamu- ja iltatyömatkaliikenteen ajat, jolloin siltaa ei avata pelkästään huviveneille. Kanava itsessään on massiivinen kokemus pienveneilijälle, koska sulku on mitoitettu ammattiliikennettä varten. Jättäydyimme kanavassa tietoisesti takaosaan, koska siellä virtaukset ovat yleensä pienimmillään.
Taipale Taipaleen kanavassa ei ollut, kuten ei myöskään jo edellä mainitussa Konnuksen kanavassa, valmiita köysiä, joista voisi pitää venettä paikoillaan sulutuksen ajan. Alaspäin sulutus sujui kuitenkin ongelmitta kiinnittämällä sulun seinällä oleviin koukkuihin omaköysi ja vedenpinnan laskiessa siirtämällä köyttä alempana oleviin koukkuihin. Liikenteenohjausvalon muututtua punaisesta vihreäksi pääsimme jatkamaan alajuoksulla avautuvista sulkuporteista matkaa tarvittaessa avattavan 4,7 metriä korkean rautatiesillan alitse.
Hietaniemi Viitisen metriä yläjuoksua alempana olevalta alajuoksulta jatkoimme matkaa Siitinselkää pitkin kohti Haukivettä. Hyvin linjatauluin merkittyä syväväylää pitkin navigointi sujui ongelmitta karttaa tarkasti seuraten. Parikymmentä meripeninkulmaa Taipaleen kanavalta matkattuamme aloimme etsiä sopivaa ankkuripaikkaa tulevaksi yöksi. Lopulta etsimämme suojainen poukama löytyi aivan Linnasaaren kansallispuiston lähivesiltä, jossa vielä kukkuva käki toivotti meidät tervetulleeksi rantaan. Syvyyttä lahdelmassa oli sen verran, että saimme veneemme keulaköyden kiinni rantapuuhun ja perän tukevasti ankkuriin. Siinä kelpasi ruveta iltapalalle taivaanrantaan piirtyvää iltaruskoa ihaillen.

1.7.1997

Aamuaurinko oli itsemme lisäksi herättänyt retkemme kolmantena päivänä myös muut lähitienoon asukkaat, sillä sorsaemo tuli poikueensa kanssa uiskentelemaan aivan veneemme viereen; lienevätkö olleet vailla leivän muruja? Aamutoimien jälkeen jatkoimme yhdeksän maissa matkaa. Liikenne oli vielä aamusta lähes rasvatyynessä olevilla selillä vähäistä. Tosin Pidä Saaristo Siistinä ry:n huoltoalus Roope-Saimaa sivuutti meidät mennessään pohjoiseen päin. Haukiveden jälkeen saavuttiin Matarinsalmen upeiden kallioiden ja korkeiden sähkölinjojen jälkeen Haapavedelle, jossa Savonlinnan kaupunki alkoi näkyä.
Olavinlinna.

Koska veneemme polttoainetankki tarvitsi täydennystä, ajoimme ensiksi Kyrönsalmen kautta Olavinlinnan ohitse Haislahteen VS-Marinille tankille. Sieltä palasimme samaa reittiä pitkin suojaisessa Koululahdessa sijaitsevaan Kylpylähotelli Casinon palvelusatamaan, jossa on tarjolla veneilijöille hyvät palvelut.
Casinon palvelusatama Savonlinnassa.

Lyhyen kävelymatkan päässä laitureilta kesähotellin yläkerrassa sijaitsevat siistit vessat ja suihkut. Laitureilla on makeavesipisteet ja roskakatoksen edessä olevalla laiturilla sijaitsee käymäläjätetankin imutyhjennysmahdollisuus.

Kävimme tutustumassa Savonlinnan kuuluisimpaan nähtävyyteen Olavinlinnaa ohjatun kierroksen muodossa. Kyrönsalmessa sijaitsevassa Olavinlinnassa järjestetään myös joka kesäiset oopperajuhlat, jotka kuuluvat viiden merkittävimmän kyseisen alan tapahtuman joukkoon. Iltapäivällä piipahdimme Veneilyinfo pisteessä torin lähistöllä, jossa on myynnissä myös Roope-tuotteita.

2.7.1997

Veneretkemme neljännen aamun valjettua kävimme aamukahvilla torilla ja kaupungilla ruokaostoksilla. Iltapäivällä helteen laannuttua irrotimme veneen köydet ja suunnistimme paluumatkalle. Ensimmäinen pysähtymispaikka oli reilun parin tunnin ajon jälkeen Hietasaaressa, jossa kauniilla hiekkarannalla helteisen päivän jälkeen pulahdus veteen virkisti kummasti veneemme miehistöä.
Sireenisaari

Seuraavaksi jouduimme miettimään menemmekö Oravin vai Haponlahden avokanavan kautta kohti Pilpan sulkukanavaa. Päädyimme siihen ratkaisuun, että menemme tällä kertaa avokanavan kautta, joten jätimme Oravissa vierailun tuleviin veneretkiin. Avokanavassa oli asuntovene parkissa, muutoin liikenne oli tällä osuudelle vähäisempää kuin Heinäveden reitillä. Vähän ajan kuluttua huomasimme mukavan näköisen ankkuripaikan rannasta taukoa varten ja pysähdyimme siihen pitämään taukoa.
luonnonsatama

Ankkurin nostettuamme piti Kotkaselän jälkeen olla tarkkana, sillä väylän nimelliskulkusuunta muuttuu. Vähän tämän jälkeen kipparia kummastutti mihin veneemme edessä matkannut paatti katosi yhtäkkiä näköpiiristä mutta kuljettuamme eteenpäin huomasimme sen menneen aivan väylän vieressä olevaan Kontiosaaren retkisataman lahdelmaan. Samalla olimme jo siirtyneet jatkamaan matkaa Kuivistonselän puolelle. Ruotimonsaaren ja Lamminsalon välisen kauniin kapeikon välistä kuljettuamme matka jatkui Kiikanselälle. Ristivirran ohitettuamme olimmekin jo Pyttyselällä, jota pitkin noin pari mailia ajeltuamme olimme Hiekkavirran kapeikossa.

Veneemme alle seuraavaksi tullut vesi tunsi nimen Sompasaaren selkä ja pian väylä kaartuu Säynämön leirikeskuksen jälkeen Vaalunmäen ja Mustasaaren välistä 10,5 metriä korkeaa siltaa kohti. Sillan jälkeen Vaaluvirran ja Pohjalahden välillä on lateraaliviittoja todella paljon. Hieman tämän jälkeen ohitimme Pohjataipaleen laiturin.

Matka jatkui kohti Koukunpolvea, missä reitti tekee lähes 120 asteen käännöksen jylhissä maisemissa. Koukunpolven vastarannalta alkaa Koloveden kansallispuisto, jossa on moottoriveneilykielto, joten sinne ei veneellämme ollut asiaa. Pilpan kanavallekaan ei enää Koukunpolven sivuutettuamme ollut jäljellä kuin ainoastaan noin pari meripeninkulman matka. Harmiksemme saavuimme illalla Pilpan kanavalle aavistuksen verran liian myöhään, sillä kanava oli jo ennätetty sulkea siltä vuorokaudelta. (Nykyisellään kanavasta tosin pääsee kulkemaan ympärivuorokauden; kiitos itsepalvelu käytön.) Näin ollen katsoimme parhaaksi jäädä odotuslaituriin tulevaksi yöksi odottamaan aamua, jolloin sulkuvahti tulisi avaamaan kanavan jälleen liikenteelle.

3.7.1997

Varhain aamulla odottaminen palkittiin, sillä seitsemän aikoihin sulkuportti avautui ja pääsimme aloittamaan veneretkemme viidennen päivän ajamalla sisään sulkukammioon. Pilpan, kuten kaikkien muidenkin Heinäveden reitin sulkukanavien, seinämien sivuilla olevista tukevista köysistä kiinni pitämällä saimme helposti pidettyä veneemme halutussa kohdassa sulutuksen ajan. Muutamien minuuttien sulutuksen jälkeen veneemme oli jo noussut Joutsenvettä vajaan metrin korkeammalla olevan Ruokoveden tasolle. Heilautimme sulkumestarille kättä kiitokseksi sulutuksesta ja jatkoimme matkaa kanavan yläjuoksulta Virranharjun selkää pitkin.
Pilppa.

Hieman reilut pari mailia Pilkan kanavalta ajeltuamme sivuutimme Savenahon maatilamatkailutilan, joka on veneilijöiden keskuudessa suosittu pysähtymiskohde aivan Heinäveden reitin varrella. Emme kuitenkaan tällä kertaa katsoneet tarpeelliseksi pitää taukoa tässä vaiheessa vaan jatkoimme matkaa kulkien todella upeista Ryöstö- ja Syväsalmi nimisistä kapeikoista kohti Vääräkosken avokanavaa

Tämän jälkeen jatkoimme Köntänselkää pitkin kohti Vihovuonteen kanavaa, jossa nousukorkeutta on melko lähellä metrin verran. Kanavan itäpuolella kohisee uljaana Vihovuonteen koski. Noin meripeninkulman Vihovuonteen kanavalta ylöspäin Heinäveden reittiä matkattuamme saavuimme Kerman kosken kohdalle, jossa virta otti veneemme tiukkaan otteeseen. Tosin yhtä’äkkiä ote myös hellitti ja pääsimme turvallisesti jatkamaan matkaa kohti Kerman kanavan alajuoksua. Ennen siltaa sijaitsee vierassatama, joka tuntee nimen Kievari Kosken kartano, emme kuitenkaan pysähtyneet siihen vaan jatkoimme sillan alitse matkaa ihmetellen vanhan sahan jäljeltä paapuurin puolelle jäänyttä kuorikasaa. Myös Kerman tanssilava näkyy reitille.

Heti sulkuun ajettaessa menimme alikulkukorkeudeltaan 4,4 metrisen maantiesillan alitse. Kanavamiljöö on rakennuksineen ja hyvin hoidettuine viheralueineen todella idyllisen näköinen, jota ihastellessa reilun parin metrin nousu sujui todella nopeasti. Näin olimme Kermanjärven tasossa, tosin itse selälle kanavalta on matkaa vajaat kaksi meripeninkulmaa.

Jo kaukaa puhdas vetiselle Kermanjärvelle näkyy kirkonkylän puinen kirkko. Koko Heinäveden reitin nimikkosatama, Heinävesi, on näkemisen arvoinen. Tosin tällä kertaa emme vierailleet Heinäveden satamassa vaan jatkoimme suoraan matkaa kohti Kellosalmea.

Kapeassa salmessa matka taittui leppoisasti lateraaliviittoja kierrellen ja lopulta tulimme Karvion kanavalle, jonka alajuoksulla on polttoaineen tankkausmahdollisuus sekä virtaavan kosken lähistöllä lomakylän vieraslaituri. Helteisenä päivänä Karvion koskella rannalla puiden varjossa oli viileätä katsellen vuolaana virtaavaa koskea.
Iltapäivällä jatkoimme matkaa alajuoksulta kohti sulkua. Kanavan yläpuolta kulkee alikulkukorkeudeltaan 11 metrisen maantiesilta. Pian olimmekin jo vajaat pari metriä korkeammalla Karviojärven puolella ja suuntasimme kohti Varistaipaleen kanavaa.
Sulutukseen kannattaa varata reilusti aikaa, koska neljän sulkukammion nousemiseen menee 45 minuuttia aikaa. Kanavan välittömässä läheisyydessä on kanavamuseo, lahjatavaramyymälä ja kioski.
Varistaipaleen jälkeen ennen Juojärvelle pääsemistä on vielä kaksikammioinen Taivallahden kanava, jota myös yläkanavaksi nimitetään, jossa on nousua viitisen metriä.
Valamon luostarin vierasvenelaituri Ne noustua oli jäljellä noin tunnin ajomatka Valamon luostarin rauhalliseen vierasvenelaituriin.

4.7.1997

Seuraavana aamuna veneretkemme kuudentena päivänä kävimme luostarilla maittavalla aamiaisella ja jatkoimme matkaamme takaisin Varisvedelle. Rusinvirran ja avokanavan jälkeen saavuimme Kontinselälle. Honkasaaren kohdalla huomattiin mukava pieni lahdelma, johon pysähdyttiin uimatauolle. Paimensaaren jälkeen erkanee reitti Levälahteen. Jatkoimme kuitenkin matkaa kauniiden kalliorantojen saattelemana keskellä salmia ajellen. Tämän jälkeen reitillä ei ollut lainkaan reimareita ennen Suvasvettä, muttei niitä kaivannutkaan, koska reitti on selkeästi merkitty rannoilla olevilla valkoisilla kummeleilla. Ukonkarin loistolla otimme suunnaksi Suvasveden toisella puolella sijaitsevan Kuikkaluodon. Siitä jatkoimme matkaa kohti Vehmersalmea ja eteenpäin Kallaveden kautta Siilinjärvelle kotisatamaan.

takaisin