Veneretki Pohjois-Kallavedelle 2020

29.8.2020

Tällä kertaa päätimme suunnata veneen Kallansiltojen alitse kohti Pohjois-Kallavettä. Juurusvesi oli käytännössä peilityynessä. Kokonaisuutena alkumatka sujui tuttua reittiä Siilinjärveltä Kallavedelle. Lämpötila oli noin kaksikymmentä astetta. Vuonna 2017 valmistunut uusi silta on huomattavasti aiempaa korkeampi. Maantiesilltan alikulkukorkeus on 12 metriä, joka ikävä kyllä rajoittaa suurempien purjeveneiden pääsyä Pohjois-Kallavedelle. Rautatiesillan alikulkukorkeus ilman nostamista on 5,2 metriä, joka riittää hyvin useimmille moottoriveneille. Sillan jälkeen erkanee reitti Vuorelaan. Jatkoimme kuitenkin matkaa pääväylää pitkin. Ohitimme Kukkoluodon ja Tomperin saaren, jonka rannassa oli lautta. Ilmeisesti metsäkone oli viety saareen. Taivaanrantaan oli ilmestynyt tummia pilviä mutta vältyimme sateelta. Laivonsaaren jälkeen käännyimme Ripatinselälle, jossa poikkesimme Jäteluodon kohdalla pois väylältä mennäksemme yöksi Särkkään. Kyseinen retkisatama sijaitsee hieman syrjässä reitiltä mutta kartan mukaan navigoiden pääsimme kuitenkin perille ilman ongelmia. Veneiden kiinnittymistä varten rannassa on matala betoniponttoonilaituri ja peräpoijut. Metsän siimeksessä rannassa on nuotiopaikka. Onneksi oli jo loppukesä ja itikoista ei ollut haittaa. Hieman kauempana on tupa, joka soveltuu myös yöpymiseen. Olimme ensin ainoa vene laiturissa mutta pian rantaan tuli melojia ja toinen matkavene. Illalla paistoimme lettuja katsellen samalla kaunista kesäiltaa.

30.8.2020

Hyvin nukutun yön jälkeen jatkoimme varhain aamulla matkaa. Elokuun lopun aamuissa on jotain taianomaista. Vaikka ilma on edelleen sametin pehmeää, mukana on kuitenkin ripaus syksyn koleutta. Joskus sumu voi tosin yllättää. Tällä kertaa näkyväisyys säilyi kuitenkin koko matkan. Aamuaurinko ja sumu lähes peilityynellä järvellä oli todella kaunis. Reitti on melko kapea mutta hyvin merkitty ja maisemat ovat vaihtelevia. Taustalla on korkeita mäkiä. Rantauduimme laituriin Kaislastenlahteen. Muita ei ollut vielä liikkeellä näin aamulla. Rannassa on laiturin vieressä veneen laskuluiska, grillikatos ja uimapaikka. Pidimme lyhyen tauon ennen kuin jatkoimme sumun selvittyä matkaa samaa reittiä takaisin.

Noin tunnin ajon jälkeen ankkuroimme veneemme Ilvessaaren edustalla. Menimme jollalla rantaan, jossa on tulipaikka ja jätepiste. Ranta suhteellisen matala ja kivikkoinen. Olimme jälleen ainoita kävijöitä saaressa. Pohjois-Kallavedellä voi kokea olevansa lähes erämaassa, vaikka Kuopion keskustaan on linnuntietä vain muutamia kilometrejä. Jopa Puijon torni näkyi ankkuripaikkaan. Saaresta avautuu kauniita näkymät Pohjois-Kallavedelle. Varmasti mukava paikka valmistaa kalasaalista. Päivällä jatkoimme matkaa kohti kotilaituria.

Ankkuroimme matkan varrella Karhonsaaren etelärannalla olevan retkisataman edessä ja kävimme taas jollalla maissa. Karhonsaaressa on puulajipuisto, jonka luontopolulla pääsee tutustumaan vajaaseen erilaiseen sataan puuhun ja pensaaseen. Jo lyhyen kävelymatkan päässä rannasta on kaunis lampi. Lisäksi saaren länsiosassa on merkittypolku, joka kiertää Natura luonnonsuojelualueiden kautta. Muuten pääasiassa kalliorantaisella saarella on retkisataman edustalla hyvä hiekkaranta. Laavulla ja nuotiopaikalla kelpaa viettää aikaa viihtyisässä ympäristössä. Illaksi jatkoimme matkaa takaisin kotilaituriin.