Veneretki Pieliselle 2019

12.7.2019

Pitkään suunniteltu veneretki Pieliselle toteutui vihdoin. Pielisen ja Pielisjoen alueen karttasarja oli hankittu jo aiemmin ja siitä oli suunniteltu reittiä ennakkoon. Joensuuhun asti reitti oli tuttua, sillä kävimme siellä Savonlinna-Joensuu karttasarjan julkaisun jälkeen 2011. Ensimmäisenä päivänä veneiltiin Siilinjärveltä Kuopioon.

Jännevirran vanha silta oli purettu ja nyt uuden sillan alitse pääsi laskettamatta valomastoa ja antenneja alas.

Olimme sopineet veneen katsastuksen Maljalahteen, joten menimme ensin sinne.

Alueella on meneillään sataman kunnostus, joten emme jääneet pidemmäksi aikaa.

Sen sijaan suuntasimme veneen keulan kohti Saanaa, joka on uusi viihdekeskus Saaristokadun varrella muutaman kilometrin päässä keskustasta.

Terassilta avautuu kaunis maisema Kallavedelle.

Saanassa on niemensä mukaisesti saunoja sekä lisäksi uima-allas.

Illalla jatkoimme matkaa kohti Keilakannan laituria, josta on lyhyt matka ruokakauppaan.

Yöksi menimme Iivarinsaloon, jossa näimme kauniin auringonlaskun.

13.7.2019

Seuraavana päivänä jatkettiin matkaa kohti Järvisydäntä.

Matkalla pysähdyttiin Konnuksen kanavan alajuoksulla vanhan kanavan edustalla olevaan laituriin. Alueella on yhteensä kolme kanavaa. Kanavat ovat valmistuneet 1841, 1868 ja 1973. Kahden jälkimmäisen kanavan rakentaminen liittyy keskeisesti Saimaan kanavaan. Ensimmäinen kanava ei riittänyt kasvaneelle aluskoolle Saimaan kanavan valmistuttua. Uusin kanava puolestaan rakennettin, kun Savonlinnan ja Kuopion välille tehtiin syväväylä uuden Saimaan kanavan valmistuttua. Suurempi sulku nopeutti myös uittamista.

Rannassa on grillipaikka, wc ja jätepiste.

Kävin kävelemässä Konnuksen koskella.

Illaksi saavuttiin Järvisydämeen.

Satamaan oli tullut lisää vuokrattavia asuntoveneitä.

14.7.2019

Aamusaunan jälkeen jatkoimme matkaa kohti Lapalikkoa. Matkaan meni käytännössä koko päivä. Onneksi illat ovat vielä valoisia heinäkuussa.

Porosalmi on suojainen käytännössä kaikilla tuulilla.

Myös maisemasviittien määrä oli kasvanut viime kesästä. Voin kuvitella olevan mukava elämys katsella lasikatosta syksyistä tähtitaivasta tai talvella jopa hyvällä tuurilla revontulia. Voisi olettaa merkittävän määrän asiakkaista tulevan ulkomailta.

Maisemia matkan varrelta.

Joensuun pursiseuran tukikohta sijaitsee saaressa melko avoimella paikalla.

Onneksi vierailumme aikaan oli lähes tyyntä ja saimme nukuttua hyvin yön yli.

15.7.2019

Aamulla vietettiin vähän aikaa tukikohdassa ennen kuin jatkettiin matkaa kohti Joensuuta.

Lapalikon uusi sauna.

Saunassa on kunnon pesutila.

Pyhäselkä on 37,7 kilometriä pitkä ja 18,6 kilometriä leveä.

Pielisjoen varteen on tullut runsaasti uusia kerrostaloja ja Ylisoutajan silta kevyelle liikenteelle edellisen vuona 2011 tehdyn veneretken jälkeen.

Joensuun satamassa oli hyvin tilaa.

16.7.2019

Seuraavana päivänä matka jatkui Pielisjokea pitkin Enoon. Matkan varrella on kolme kanavaa. Joensuu, Kaltimo ja Kuurna. Joen pituus on yhteensä 67 kilometriä.

Ensin kävimme kuitenkin tankilla Jokiasemalla.

Kaupungin lähistöllä on joenrannalla runsaasti omakotitaloja.

Joensuun kanava on puolen metrin pudostuskorkeudeltaan pienin Pielisjoen suluista. Veneen pitäminen paikallaan on helppoa kiinnittämällä köysi kiinteään pollariin. Virtaukset ovat kuitenkin voimakkaat erityisesti yläjuoksulla.

Kaltimon sulkuun ajetaan ylös nostetttavan portin alta. Vedenpintojen korkeusero on noin yhdeksän metriä. Sulun reunoilla on kiinteät koukut, joten köyttä joutuu siirtämään vedenpinnan muuttuessa.

Myös Kuurnan kanavaan ajetaan ylös nostettavan portin alta. Sulutus on helpompaa, koska kanavassa on liikkuvat pollarit. Pielisjoen ylimpänä sulkuna pudotuskorkeus vaihtelee reilusti. Alimmillaan korkeusero on 5,6 metriä ja korkeimmillaan 8 metriä.

Yöksi menimme Enon laituriin, josta keskustan palvelut ovat kävelyetäisyydellä.

17.7.2019

Enosta jatkettiin matkaa kohti Pielisistä. Nähtävää riitää sillä järvi on noin 90 kilometriä pitkä ja 30 kilometriä leveä. Suuret järvenselät ovat avonaisia ja ympärillä on jylhiä vaaroja.

Aamulla kävin kävelemässä Kaltimon vanhalla kanavalla.

Ensimmäinen pysähdys tehtiin Iso-Korppi saaressa. Hiekkaranta saaren edustalla on syvä. Näin ollen laskimme ankkurin perästä ja kiinnitimme keulan kiinni rannalla olevaan puuhun.

Vastarannalla on Koli, jonne jatkoimme illaksi. Rantaan tullessa satamaan kävi todella kova tuuli. Satama oli kohtuullisen täynnä, joten kiinnitimme veneen laiturin ulkoreunalle. Parin tunnin päästä tuuli tyyntyi ja pystyimme kiinnittämään veneen turvallisesti paremmalle paikalle.

18.7.2019

Käytyämme Ukko-Kolilla jatkoimme matkaa kohti Juukaa.

Aamulla käveltiin luontopolkua pitkin Ukkokolille.

Kolin satamassa oli melko täyttä.

Ankkurissa Hiekkasaaren edustalla.

Hiekkasaari on nimensä mukaisesti hiekkaa ja osa Kolin edustalla olevaa saarijonoa.

Siitä jatkettiin matkaa Piitteriin, jossa on ollut ennen lomakylä.

Yöksi jatkettiin Juukaan.

19.7.2019

Enosta suunnattiin kohti Nurmesta, joka on Pielisen pohjoisin satama.

Ensin menimme Nurmeksen keskustaan täydentämään vesitankkia ja ruokavarastoa.

Tämän jälkeen menimme Bomban laituriin, jossa tankkasimme veneen.

Yöksi jäimme hotellin uuteen vierasvenelaituriin.

Sokos hotel Bomban edessä on uimaranta.

20.7.2019

Kävimme aamupalalla hotellilla, josta ravintolasta on näköala kylpylän lähi Pieliselle.

Aamiaisen jälkeen kävimme kävelyllä katsomassa karjalaistyylisiä hirsirakennuksia.

Tämän jälkeen oli kotimatkan aika.

Ensimmäinen etappi oli Paalasmaa, joka on Suomen korkein saari sisävesillä. Pysähdyimme vanhaan kalasatamaan.

Rannasta on muutaman kilometrin kävelymatka näköalatornille.

Yöksi mentiin Liklamoon, joka on Lieksan pursiseuran tukikohta.

Liklamon päärakennuksen vieressä on iso katettu kuisti.

Auringonlasku Liklamossa oli kaunis.

21.7.2019

Suuntasimme Lieksan kautta kohti Jakokoskea.

Liklamon sauna sijaitsee metsän siimeksessä.

Aamu oli aurinkoinen.

Lieksassa saimme lainattua polkupyörää ystävälliseltä laiturinaapurilta, joten kaupalla käynti kävi helposti.

Hieman vierasvenelaiturista eteenpäin Lieksajoen suulla on laituri, jossa on polttoainejakelu, makevesipiste ja septitankin tyhjennys.

Tämän jälkeen käytiin Vuonislahdessa, josta lähtee talvella jäätie Kolille.

Lisäksi pysähdyttiin Ahvenisessa, jossa on laituri ja kioski.

Seuraavana oli vuorossa Uimaharjun laivalaituri.

Oli hieno kokemus veneillä auringonlaskiessa Pielisellä mennessämme Jakokosken laiturille.

22.7.2019

Jakokoskelta matka jatkui aamulla kohti Joensuuta.

Jakokosken laituri sijaitsee heti syväväylän vieressä ja siinä on voimakas virtaus.

Aamulla kävimme ulkoilmamuseossa katsomassa vanhoja työaluksia ja kanavien rakennuksessa käytettyjä laitteita.

Tämän jälkeen jatkoimme matkaa jokea alas kohti Utran laituria.

Kävimme kävelemässä hyvin hoidettuja polkuja pitkin.

Kävimme Joensuussa keskustassa ja tämän jälkeen jatkoimme matkaa kohti Kivisalmen laituria.

Kaverini Pertti kävi vaimonsa Raijan kanssa laiturilla vaihtamassa kuulumisia. He toivat mansikoita sekä tuoreita sämpylöitä. Kiitoksia! Kivisalmen toisella puolella oli Sakari hinaaja, jota Pertti oli aikoinaan harkinnut hankkivansa itselleen. Silloin aluksessa oli ollut vielä alkuperäinen ohjaamo paikoillaan. Jossain vaiheessa siihen on vaihdettu lossin hytti, joka on työkäytössä käytännöllinen mutta ulkonäkö varmaan ollut kauniimpi ennen muutos.

23.7.2019

Aamulla oli aikainen herätys sillä edessä oli pitkä matka Kivisalmesta Savonlinnaan.

Toisaalta aikainen herätys ei haitannut, koska aamulla on viileämpää ja harvoin tuulista.

Matkalla pysähdyimme vain Haponlahden avokanavalla.

Puolenpäivän jälkeen saavuttiin Koululahteen. Edellisenä vuonna tehdyt ohjaamon etuikkunoiden pimennysverhot tulivat nyt tarpeeseen. Myöhemmin kaverini Matias kävi veneellä.

Iltakävelyllä näin hollantilaisen Linssenin valmistaman teräsveneen, jossa on sähkömoottori.

Iltarusko oli vaaleanpunainen.

24.7.2019

Savonlinnasta jatkettiin matkaa kohti Varkautta.

Aamu valkeni pilvisenä mutta onneksi ei satanut, joten kävin aamulenkillä Sulosaaressa.

Tämä lintu ei pelännyt kameraa.

Ennen köysien irroittamista oli aika käydä ostamassa paistetut muikut Kalastajan kojusta torilta.

Kotimatkalla ajettiin Laitaatsillan kautta. Viime kesänä silta oli vielä työn alla mutta nyt silta oli nähtävillä koko komeudessaan. Kokonaispituudeltaan yli puoli kilometrinen silta on pituudeltaa Suomen pisin betonisilta. Alkuillasta saavuimme Taipaleen vanhan kanavan alajuoksulle, jossa olimme yötä.

25.7.2019

Taipaleen kanavalta jatkoimme matkaa kohti Kuopiota.

Yön aikana sää oli muuttunut selkeäksi. Aamuaurinko herätti aikaisin. Sulutus sujui nopeasti ja pääsimme jatkamaan matkaa kohti Leppävirtaa.

Saavuttuamme Kalmalahteen sää oli jo kuuma. Illalla sään viilettyä jatkoimme matkaa kohti Konnuksen kanavaa. Leppävirralla oli paljon veneitä liikkeellä ja osa ei malttanut noudattaa nopeusrajoituksia vaan turvautui vaarallisiin ohituksiin kapeilla väylillä. Onneksi onnettomuuksilta vältyttiin.

Konnuksen kanavan jälkeen näimme kauniin auringonlaskun. Syväväylä on onneksi valaistu. Näin ollen sitä pitkin oli hyvä navigoida illan jo vaihduttua yöksi. Emme kuitenkaan jatkaneet matkaa Siilinjärvelle asti vaan pysähdyimme yöksi Iivarinsaloon.

26.7.2019

Kotimatka Iivarinsalosta Siilinjärvelle sujui lähes tyynessä.

Lämpimästä säästä huolimatta Iivarinsalon laiturissa oli vain muutamia veneitä. Ehkä monet paikalliset veneilijät olivat vielä veneilemässä muissa paikoissa. Lähdimme aamulla aikaisin liikkelle ja saavuimme kotilaituriin puolen päivän maissa.

takaisin