Veneretki Mikkeliin 2000

1.7.2000

Lähdimme kotisatamastamme Kuopion laitamilta kohti Saimaan selkiä heinäkuun ensimmäisenä päivänä. Sää oli puolipilvinen kesätuuli puhalteli venettämme keinutellen. Saavuttuamme Ollinselälle aallokko alkoi keinuttamaan venhoamme reippaammin, mutta samalla aurinko alkoi pilkoittaa pilvien välistä.

Vehmersalmella pysähdyimme täydentämään lähes tyhjää veneemme polttoainetankkia. Edelliseen kesään verrattuna polttoaineen hinta oli noussut markalla litraa kohden. Tarinoituamme veneilijöiden kanssa aikamme, jatkoimme matkaa kohti luonnonkaunista Heinäveden reittiä. Nykyisin reitin kanavat toimivat nykyisin itsepalvelulla ainoastaan Varistaipaleen kanava on miehitetty. Hyvä puoli itsepalvelukanavissa on pidemmät aukioloajat. Huono puoli on taas hitaus mutta miksipä vesillä olisi kiire. Toisaalta oli mukava ajaa suoraan avoinna olevaan sulkuun ennen kuin kanavat automatisoitiin.

Saavuimme Karvion kanavalle, jonka vieressä virtaa vuolaasti kalastajien suosiossa oleva koski. Tarkoituksemme oli yöpyä alajuoksulla olevalla leirintäalueella mutta koska järvenpinta oli lähes rasvatyyni lähdimme ylittämään Kermanjärveä. Punaisena hehkuva aurinko laski takanamme horisontin taakse lähestyessämme idyllistä Kerman kanavaa.

Viereisellä Kermanlavalla oli tanssit menossa ja musiikki kuului selvästi kanavalle asti. Kanavan varsilla paikallinen nuoriso vietti omia illanistujaisiansa pulloja kolistellen - kuinkas muutenkaan. Myös Kermankanavan jälkeisessä vierassatamassa oli varttuneemman väen lavatanssit menossa. Aikamme katseltuamme rannan menoa päätimme jatkaa matkaa kohti Vihovuoteen kanavaa.

Auringon jo laskettua ohitimme suositun Wierran Wiemän maatilamatkailutilan. Heinäkuisen illan jo kääntyessä yöhön ei liikennettä uistelijoita lukuun ottamatta ollut. Puolenyön aikaan saavuimme saavuimme Pilpan kanavalle. Melkein kanavan alajuoksulta alkaa Koloveden kansallispuisto jonne moottoriveneellä ei ole asiaa, joten jatkoimme matkaa virran mukana huojuvien lateraaliviittojen seassa. Päivä oli jo vaihtunut saapuessamme aamuyöstä Säinämön leirikeskuksen rantaan nukkumaan muutaman tunnin yöunet.

2.7.2000

Aamulla usvan valjettua jatkoimme matkaamme seuraavana etappiimme Oravin rantamakasiiniin. Oravin satamassa pysähtyy myös sisävesireittiliikenteen laivat, joten pitää katsoa ettei tuki niiden laituriin pääsyä.
Oravin sataman rantamakasiini. Ruokailtuamme jatkoimme matkaa. Päästyämme Tuunaanselällä meidät yllätti rankka sadekuuro. Muutaman tunnin kyntämisen jälkeen Savonlinnan kaupunki alkoi jo häämöttämään. Päätämme mennä yöksi kylpylä-hotelli Casinon rantaan, jossa on hyvät palvelut.

3.7.2000

Savonlinna on iloinen kesäkaupunki, jossa on vilskettä varsinkin oopperajuhlien aikaan. Savonlinnan torille satamasta on kivenheittomatka. Torilla on hyvä käydä aamuisin ihmettelemässä maailman menoa kahvikupposen ja tuoreen lehden äärellä. Jatkoimme matkaamme iltapäivän vaihtuessa illaksi. Kapealle ja pitkälle Pihlajavedelle saavuttaessamme alkaa liikkeillä olevien veneiden määrä kasvamaan - lieneekö nopeilla veneillä veneilevät matkalla illan oopperaan?

Savonlinnan ja Puumalan välillä törmää reitillä moneen lossiin. Koska osa losseista liikkuu vaijerin varassa, jonka täytyy vajota syvemmälle ennen kuin veneellä on turvallista ylittää lossin vaijeri, kannattaa liikennevalot ottaa vakavissaan. Puumalaan saavuimme juuri ennen kymmentä ja ennätimme juuri parahiksi saunaan.

5.7.2000

Aamulla kävimme ostoksilla Puumalan torilla, joka on aivan sataman vieressä. Jatkettaessa matkaa kohti Mikkeliä nähdään monia mielenkiintoisia maisemia. Päätämme poiketa Anttolaan ennen lähtemistä Mikkelin ränniin.
Anttola. Anttolassa on hyvä vierasvenelaituri ja kahvila aivan rannassa. Hetken aikaa levättyämme laitoimme paatin kokan kohti Mikkeliä. Matkan varrelle mahtuu paljon kauniita kallioisia maisemia ja kapeita salmia.
Anttola. Hyvissä ajoin ennen Mikkeliä soitin kaverilleni Ollille, joka saapui isänsä kanssa meitä veneellä vastaan. Loppu matka olikin turvallista ajaa "luotsiveneen" mennessä edellä.
Mikkelin sataman pullasorsia. Mikkelin sataman pullasorsia.
Mikkelin satama. Mikkelin vierasvenesatamassa ei ollut ruuhkaa.

6.7.2000

Aamulla kävimme vilkasta torielämää sykkivällä Mikkelin torilla ja keskustassa täydentämässä ruokavarastoamme. Sitten suuntasimme veneemme keulan kohti Astuvansalmen kalliomaalauksia. Lähdimme tällä kertaa ajalemaan Mikkelin rännin jälkeen Varkaantaipaleen avokanavalle.
Mikkelin satama. Tämä reitti on todella kaunista kapeikkoa, joka jokaisen itseään kunnioittavan veneiljän pitäisi ehdottamasti nähdä.
Varkaantaipaleen avokanava. Ensin saavuttiin Varkaantaipaleen avokanavaan.
Kallioniemen laituri. Varkaantaipaleen ja Kirkkotaipaleen kanavien väliin jää viihtyisä kesäravintola Kallioniemi. Satamassa on tilaa parille kymmenelle veneelle ja satamassa on myös polttoaineen jakelu suoraan veneeseen.
Kirkkotaipaleen avokanava. Käytyämme maissa ja odotettuamme sateen loppumista saavuimme Kirkkotaipaleen kanavalle. Hieman kanavan jälkeen poikkesimme varsinaiselta reitiltä Astuvansalmeen, jossa sijaitsevat esihistoriallisen ajan metsästäjien kulttipaikalla 5000 vuotta vanhat rantakalliomaalaukset.
Astuvansalmen esihistoriallisen ajan kalliomaalaukset. Kalliomaalausten yläpuolelle on hyvät rappuset, jotka kiivettyään näkee todella kauniin maiseman Astuvansalmeen.
Astuvansalmi. Varsinkin sateen jälkeen sammaloituneet kalliot ovat liukkaat ja muutenkin kannattaa varoa ettei horjahda, sillä alas on pudotusta! Ainakaan pieninpiä miehistön jäseniä ei pitäisi päästää käden ulottuvilta kiipeilemään kallioille.

Jatkoimme matkaamme tyhjäkäynnillä kunnes pääsimme takaisin merkitylle reitille, jota pitkin ajoimme Rokansaareen. Tällä välillä huomaa jo maapallon pyöreyden paljain silmin - kauenpana olevat saaret nousevat vedenpinnan yläpuolelle. Rokansaaressa on hyvät palvelut aina saunaa myöten. Laiturissa ei kuitenkaan ollut sopivaa paikkaa yöpymiseen. Näin ollen päätimme jatkaa matkaa. Suosituimpiin satamiin pyrkiessään kannattaakin saapua aiemmin kuin iltapäivän viimeisinä tunteina. Illan tullen saavuimme Puumalan satamaan.

7.7.2000

Puumalasta jatkoimme aamulla hitaasti lipuen tuulen kevyesti keinutellen venettämme kohti Savonlinnaa. Vietimme jälleen päivän Savonlinnassa sään ollessa todella helteinen. Historian ystäville Savolinnassa Olavinlinnan vieressä oleva Maakuntamuseo museolaivoineen on käymisen arvoinen kohde. Lähdimme seuraavan iltapäivän alkutunteina kohti Rauhanlinnan laituria. Illaksi jatkoimme saimaannorpan kotivesille Linnasaaren kansallispuistoon - harmiksemme emme edes nähneet vilausta saimaannorpasta. Lähestyessä Sammakkoniemen leirintäalueelle kartan mukaan apunamme olivat myös punaiset ja vihreät muovikanisterit - joiden välistä puikkelehdimme kuin lateriaaliviittojen seassa ikään.
Linnasaaren kansallispuiston Sammakkoniemen leirintäalueen rauhallinen laituri. Linnasaaressa on mielenkiintoisia luontopolkuja iltalenkin kohteeksi - raittiissa ilmassa kulkeminen auttaa myös saamaan paremmin unta. Linnasaaressa on palveluina kioski ja rantasauna.

8.7.2000

Seuraavana aamun lähdimme ajamaan takaisin Oraville ja samoja kanavia pitkin Heinäveden kirkonkylän laituriin, josta jatkoimme matkaa Palokkiin yöpymistä varten. Laiturista on muutaman kilometrin kävelymatka Lintulan luostariin ja alle kilometrin matka Ronttopuistoon, joka on tutustumisen arvoinen kohde erityisesti lapsiperheille.

9.7.2000

Seuraavana päivänä olimmekin jo kotona puolilta päivin. Matkan saldoksi tuli reilut 350 meripeninkulmaa, yhdeksän päivää ja neljä eri sulkukanavaa...haikeana veneemme jäi yksin rantaan odottamaan seuraavaa veneretkeämme.