Veneretki Mikkeliin 2000

1.7.2000

Lähdimme kotisatamastamme veneretkelle kohti Saimaan selkiä. Sää oli puolipilvinen ja kesätuuli puhalteli venettämme kevyesti keinutellen. Saavuttuamme Ollinselälle aallokko voimistui ja venhomme alkoi rullaamaan reippaammin. Samalla aurinko alkoi pilkottamaan pilvien välistä.

Vehmersalmella pysähdyimme täydentämään lähes tyhjää veneemme polttoainetankkia. Edelliseen kesään verrattuna polttoaineen hinta oli noussut markalla litraa kohden. Tarinoituamme muiden veneilijöiden kanssa aikamme, jatkoimme matkaa kohti luonnonkaunista Heinäveden reittiä.

Nykyisin reitin kanavat toimivat itsepalvelulla. Ainoastaan Varistaipaleen kanava on miehitetty. Hyvä puoli itsepalvelukanavissa on pidemmät aukioloajat. Huono puoli on taas hitaus mutta miksipä vesillä olisi kiire. Toisaalta oli mukava ajaa suoraan avoinna olevaan sulkuun ennen kuin kanavat automatisoitiin.

Saavuimme Karvion kanavalle, jonka vieressä virtaa vuolaasti kalastajien suosiossa oleva koski. Tarkoituksemme oli yöpyä alajuoksulla olevan leirintäalueen laiturissa mutta järvenpinta oli lähes rasvatyyni, joten lähdimme ylittämään Kermanjärveä. Punaisena hehkuva aurinko laski takanamme horisonttiin, lähestyessämme idyllistä Kerman kanavaa.

Viereisellä Kermankosken lavalla oli tanssit menossa ja musiikki kuului selvästi kanavalle asti. Kanavan varsilla paikallinen nuoriso vietti omia illanistujaisiansa pulloja kolistellen - kuinkas muutenkaan. Myös Kerman kanavan jälkeisessä vierassatamassa oli varttuneemman väen lavatanssit menossa. Aikamme katseltuamme rannan menoa, päätimme jatkaa matkaa kohti Vihonvuoteen kanavaa.

Auringon jo laskettua ohitimme suositun Wirran Wietämän maatilamatkailutilan. Heinäkuisen illan jo kääntyessä yöhön, ei liikennettä uistelijoita lukuun ottamatta ollut. Puolenyön aikaan saavuimme Pilpan kanavalle.

Melkein kanavan alajuoksulta alkaa Koloveden kansallispuisto, jonne moottoriveneellä ei ole asiaa. Jatkoimme matkaa virran mukana huojuvien lateraaliviittojen seassa. Kesäyöt ovat kuitenkin valoisia, joten navigointi ei tuottanut ongelmia. Päivä oli jo vaihtunut, saapuessamme aamuyöstä Säynämön leirikeskuksen rantaan nukkumaan muutaman tunnin yöunet.

2.7.2000

Aamulla usvan valjettua, jatkoimme matkaamme seuraavaan etappiimme Oravin rantamakasiiniin. Oravin satamassa pysähtyy myös sisävesireittiliikenteen laivat, joten pitää katsoa, ettei tuki niiden laituriin pääsyä. Oravin sataman rantamakasiini. Ruokailtuamme jatkoimme matkaa. Päästyämme Tuunaanselälle meidät yllätti rankka sadekuuro. Muutaman tunnin kyntämisen jälkeen Savonlinnan kaupunki alkoi jo häämöttämään. Kylpylähotelli Casinon vierasvenesatama. Yöksi kiinnityimme kylpylähotelli Casinon rantaan, jossa on hyvät palvelut. Sataman sijainti Koululahdessa tarjoaa myös hyvän suojan tuulelta.

3.7.2000

Savonlinna on iloinen kesäkaupunki, jossa on vilskettä varsinkin oopperajuhlien aikaan. Savonlinnan torille satamasta on reilu kivenheiton matka. Torilla on hyvä käydä aamuisin ihmettelemässä maailman menoa kahvikupposen ja tuoreen sanomalehden äärellä.

Jatkoimme matkaamme iltapäivän vaihtuessa illaksi. Kapealle ja pitkälle Pihlajavedelle saavuttaessamme alkaa liikkeillä olevien veneiden määrä kasvamaan - lieneekö nopeilla veneillä veneilevät matkalla illan oopperaan?

Savonlinnan ja Puumalan välillä väylän ylittää useassa kohtaa lautta tai lossi. Koska lossi liikkuu vaijerin varassa, jonka täytyy vajota syvemmälle ennen kuin veneellä on turvallista ylittää vaijeri, kannattaa rannoilla olevat liikennevalot ottaa vakavissaan.

Puumalaan saavuimme juuri ennen kymmentä illalla ja ennätimme juuri parahiksi saunaan.

5.7.2000

Aamulla kävimme ostoksilla Puumalan torilla, joka on aivan sataman vieressä. Puumalan satamaa sillalta kuvattuna. Puumalan satamassa suojaisimmat paikat ovat aallonmurtajan takana. Muualla ohikulkevien veneiden ja laivojen aallot keinuttavat epämukavasti. Lisäksi palvelut ovat lyhyemmän kävelymatkan päässä.

Jatkettaessa matkaa kohti Mikkeliä nähdään monia mielenkiintoisia maisemia. Päätämme poiketa Anttolaan ennen lähtemistä Mikkelin ränniin.
Anttola. Anttolassa on hyvä vierasvenelaituri ja kahvila aivan rannassa. Hetken aikaa levättyämme, laitoimme kokan kohti Mikkeliä. Matkan varrelle mahtuu paljon kauniita kallioisia maisemia ja kapeita salmia. Maisemia läheltä Mikkeliä. Hyvissä ajoin ennen Mikkeliä soitin kaverilleni Ollille, joka saapui isänsä kanssa meitä veneellä vastaan. Loppu matka olikin turvallista ajaa "luotsiveneen" mennessä edellä. Mikkelin sataman pullasorsia. Mikkelin sataman pullasorsia. Taustalla näkyy silta, joka rajoittaa satamaan pääsyn korkeammilta aluksilta. Mikkelin satama. Mikkelin vierasvenesatamassa ei ollut ruuhkaa. Kuvassa oikealla meidän Tristan 300 nimeltään Vagabondo ja vasemmalla Ollin perheen Tristan 270 nimeltään Deneb. Veneissä on samat tilaratkaisut mutta kaikki on hieman väljempää suuremmassa mallissa.

6.7.2000

Aamulla kävimme vilkasta torielämää sykkivällä Mikkelin torilla ja keskustassa täydentämässä ruokavarastoamme. Lähdössä Mikkelin satamasta. Sitten suuntasimme veneemme keulan kohti kotimatkaa. Alkumatka sujui samaa reittiä mutta Louhivedellä käännyimme kohti Yövettä. Tämä reitti on todella kaunista kapeikkoa, joka jokaisen itseään kunnioittavan veneilijän pitäisi ehdottomasti nähdä. Varkaantaipaleen avokanava. Ensin saavuttiin Varkaantaipaleen avokanavaan. Kallioniemen laituri. Varkaantaipaleen ja Kirkkotaipaleen kanavien väliin jää viihtyisä kesäravintola Kallioniemi. Satamassa on tilaa parille kymmenelle veneelle ja satamassa on myös polttoaineen jakelu suoraan veneeseen. Kirkkotaipaleen avokanava. Käytyämme maissa ja odotettuamme sateen loppumista, saavuimme Kirkkotaipaleen kanavalle. Astuvansalmen esihistoriallisen ajan kalliomaalaukset. Hieman kanavan jälkeen poikkesimme varsinaiselta reitiltä Astuvansalmeen, jossa sijaitsevat esihistoriallisen ajan metsästäjien kulttipaikalla 5000 vuotta vanhat rantakalliomaalaukset. Astuvansalmi. Kalliomaalausten yläpuolelle on hyvät rappuset, jotka kiivettyään näkee todella kauniin maiseman Astuvansalmeen. Varsinkin sateen jälkeen sammaloituneet kalliot olivat liukkaat ja muutenkin kannattaa varoa, ettei horjahda, sillä alas on pudotusta! Ainakaan pienimpiä miehistön jäseniä ei pitäisi päästää käden ulottuvilta kiipeilemään kallioille.

Jatkoimme matkaamme tyhjäkäynnillä, kunnes pääsimme takaisin merkitylle reitille. Saavuimme ennen pitkää Liittokivenselälle, jossa huomaa jo maapallon pyöreyden paljain silmin - kauempana olevat saaret nousevat vedenpinnan yläpuolelle. Käännyimme pohjoiseen vievälle syväväylälle ja kohti Rokansaarta, jossa on hyvät palvelut aina saunaa myöten.

Pidimme ainoastaan lyhyen tauon, koska laiturissa ei ollut sopivaa paikkaa yöpymiseen. Näin ollen päätimme jatkaa matkaa. Suosituimpiin satamiin pyrkiessään kannattaakin saapua aiemmin kuin iltapäivän viimeisinä tunteina. Illan tullen saavuimme Puumalan satamaan.

7.7.2000

Puumalasta jatkoimme aamulla hitaasti lipuen kohti Savonlinnaa. Vietimme jälleen päivän Savonlinnassa, sään ollessa todella helteinen.

8.7.2000

Lähdimme iltapäivällä kohti Rauhanlinnan laituria. Illaksi jatkoimme saimaannorpan kotivesille Linnasaaren kansallispuistoon - harmiksemme emme edes nähneet vilausta saimaannorpasta.

Lähestyessä Sammakkoniemen leirintäalueelle kartan mukaan apunamme olivat myös punaiset ja vihreät muovikanisterit - joiden välistä puikkelehdimme kuin lateriaaliviittojen seassa ikään. Linnasaaren kansallispuiston Sammakkoniemen leirintäalueen rauhallinen laituri. Linnasaaressa on mielenkiintoisia luontopolkuja iltalenkin kohteeksi - raittiissa ilmassa kulkeminen auttaa myös saamaan paremmin unta. Linnasaaressa on palveluina kioski ja rantasauna. Ville sisällä Linnasaaren kansallispuiston torpassa. Kävimme tutustumassa Linnansaaren torppaan, joka on valtakunnallisesti arvokas perinnemaisema. Tila on perustettu 1850-luvun alussa. Asukkaat kaskesivat ympärillä olevia metsiä 1900-luvun alkuvuosikymmeniin asti.

9.7.2000

Aamulla lähdimme ajamaan takaisin Oraville ja samoja kanavia pitkin Heinäveden kirkonkylän laituriin, josta jatkoimme matkaa Palokkiin yöpymistä varten. Laiturista on muutaman kilometrin kävelymatka Lintulan luostariin ja alle kilometrin matka Ronttopuistoon, joka on tutustumisen arvoinen kohde erityisesti lapsiperheille.

10.7.2000

Seuraavana päivänä olimmekin jo kotona puolilta päivin. Matkan saldoksi tuli reilut 350 meripeninkulmaa. Haikeana veneemme jäi yksin rantaan odottamaan seuraavaa veneretkeämme.