Ville Toivanen - Veneen huoltoblogi 2004

Veneen huoltoblogi 2004

Ohjaamon ikkunoiden alareunan kunnostaminen

Koska paarpuurin puoleisen ja keskimmäisen ikkunakehyksen alareunoihin oli päässyt imeytymään vettä, täytyi ensin pehmentyneet osat vanereista taltata pois. Keskimmäisen ikkunakehyksen osalta alareunaan jäi ainoastaan sisäpuolelle hyvin ohut viilu - muu osa lähti pois. Paarpuurin puolen ikkunankehyksestä puolestaan kova vaneri löytyi melkein heti eikä siihen tarvinnut liimata kuin yksi kolmen millimetrin paksuinen viilukerros. Styyrpuurin puolella vaneri oli täysin kova, joten siinä riitti pintaviilun hiominen puupinnalle.
Paarpuurin puoleinen alareuna liimattuna. Vieressä vielä keskimmäinen alareuna liimauksessa. Puristimia tarvittiin melko paljon, että viilun sai kunnolla liimattua.
Keskimmäisen ikkunakehyksen alareunaan ei tosiaan jäännyt paljoa entistä jäljelle. Lopuksi teimme vielä koko alareunan kiertävät tiikkilistat, jotka toivottavasti osaltaan jatkossa estävät veden imeytymistä vanerirakenteisiin.
Pinnan suojaksi laitoimme yhdeksän kerrosta Le Tonkinois lakkaa, joka on valmistettu kiinanpuu- ja pellavaöljyistä sekä luonnon valikoiduista hartseista. Välihiontoja teimme ainoastaan kaksi kertaa, sillä mikäli lakkakerrosten välillä ei annan pinnan kuivua kokonaan, tarttuu uusi kerros vielä hyvin edellisen päälle.
Kun lakkaus oli valmis, asennettiin ikkunalasit takaisin paikoilleen. Käytimme tässä yhteydessä poikkeuksellisesti veneen kunnostamisessa silikonia, koska mikäli olisimme laittaneet kumiset ikkunatiivisteet tiivistemassalla kiinni niiden myöhempi irroittaminen ehjänä olisi melko varmasti mahdotonta tai ainakin suurta työtä vaativaa.
Lopuksi teippasimme listan ja kannen reunat. Tämän jälkeen laitoimme väliin valkoista tiivistemassaa, joka ei erotu paljoa kannen väristä. Kuvassa projekti teippauksien poistamista vaille valmis!

Defrosterin asentaminen

Ensimmäinen vaihe lämmittimen asennuksessa oli löytää defrosterille moottorin läheltä asennuspaikka, että moottorin kiertoon kytkemiseksi ei tarvitse tehdä pitkiä letkutuksia. Pienen pähkäilyn jälkeen Hercules ED4 defrosteri sopi täydellisesti mittojensa puolesta navigaattorin jalkatilan alapuolella sijaitsevan säilytystilan alle. Tästä sijainnista oli lisäksi lyhyt matka vetää lämminilmaputket sekä keulahyttiin että ohjaamoon. Täten ainoa pitempi putki tarvittiin perähyttiin.
Olimme kytkeneet jo moottorin kiertoon viime vuonna lämminvesivaraajan, joten meidän tarvitsi ainoastaan liittää defrosteri olemassa olevaan järjestelmään. Asennuksessamme nestekierto menee ensin defrosterille ja tämän jälkeen vasta lämminvesivaraajalle. Tämä ratkaisu takaa sen, että defrosteri alkaa heti tuottamaan parhaalla mahdollisella tavalla lämpöä. Emme tosin huomanneet eroa entiseen myöskään veden lämpenemisessä. Lisäksi defrosterille piti vetää sen kolminopeuksista puhallinta varten sähköjohdot suoraan akulta, sijoittaa sulake väliin sekä vetää veneen sähkökaappiin puhaltimen kiertokytkimelle johdotus.

Laitteessa vakiona olevat 4 kappaletta putkiyhteitä riittivät mainiosti käyttötarpeisiimme joten niistä laitoimme kaksi kappaletta ohjaamoon, jotka ensi vaiheessa asennettiin sekä kuljettajan että kartturin jalkatilaan ja myöhemmin ne on tarkoitus haaroittaa ja laittaa niistä puhallus myös tuulilasille. Loput kaksi putkiyhdettä palvelevat keula- että perähyttien lämmitystä ajonaikana.

Keulahytin lämpöputken ulostulon sijoitimme polttoainekäyttöisen lämmittimen läpiviennin yläpuolelle. Kävi vielä niin hyvä tuuri, että löytyi vastaavanlainen metallinen läpivienninsäileikkö kuin toisen lämmittimen ulostulossakin on. Jalkatilaan meneviin putkiin valitsimme läpivienneiksi säädettävät venttiilit.

Aluksi pohdimme, että olisimmeko sijoittaneet molempien lämmittimien ilmakierrot samaan putkistoon. Päädyimme kuitenkin siihen ratkaisuun, että ilmakierrot ovat erilliset. Näin voimme pitää molempia lämmittimiä yhtäaikaa päällä ilman pelkoa, että toisen lämmittimen kierrosta olisi haittaa toisen lämmittimen toiminnalle.
Kuljettajan jalkatilaan defrosterin puhallin putkivedettin kuvassa näkyvällä tavalla. Vastaavan kaltainen järjestely on myös navigaattorin puolella.

Perähytissä sijoitimme myös ulostulon olemassa olevan vastaavan läpiviennin viereen. Putkien asentamiseen meni yllättävän paljon aikaa vaikka asennus on teoriassa yksinkertainen operaatio. Käytännössä kuitenkin joutuu harkiten miettimään mistä putki on optimaalisinta vetää.

Ensimmäisen kesän kokemuksien perusteella lämmitin toimi erinomaisesti. Melutaso on miellyttävän alhainen ja vene lämpenee todella nopeasti verrattuna 3 kw:n polttoainekäyttöiseen lämmittimeen. Tämä on sinällään ymmärrettävää sillä onhan defrosterin tehokin yli kolme kertaa tehokkaampi (3 kW versus 10,8 kW).

Tulevaisuuteen jäi projektin tiimoilta vielä vähän rakenneltavaa: tuulilasille pitäisi saada huurteen poisto sekä kiertokytkimelle pitäisi löytää sopiva sijainti ohjaamossa. Tarkoituksena on laittaa se vanhan puhaltimen kytkimen tilalle mikäli onnistumme saamaan siististi tehtyä puhalluksen tuulilasille. Ongelmanahan on se että kuinka saa putket vietyä huomaamattomasti tuulilasille - tähän otetaan mielellään vinkkejä vastaan.

Lepuuttajatelineiden kiinnittäminen

Lepuuttaja telineiden kiinnittäminen ei onnistunut vakiokiinnikkeillä muutoin kuin keulimmaisen korin osalta. Muista koreista taivutimme ruuvipenkissä yläosaa ja lisäsimme niihin pienet teräspalat joissa on kiinnitysruuville valmiina reikä. Lisäksi kiinnitimme korit toisiinsa hitsaten, koska näin saavutimme mielestämme paremman näköisen kokonaisuuden kuin tarkoitukseen suunniteltuja kiinnikkeitä käyttäen.

Ankaroliinan kiinnittäminen takakaiteeseen

Jo pitkään olimme harkinneet liinakelan hankkimista veneeseemme. Päädyimme lopulta Ankaroliinan hankkimiseen siitä kuulemiemme positiivisten käyttökokemuksien vuoksi. Valintamme kohdistui 56 metriä pitkään ja 35 mm leveään liinaan, jonka vetolujuus on 3 000 kg. Liinan mukana tulleet kiinnikkeet eivät kuitenkaan valitettavasti soveltuneet meidän veneen takakaiteisiin suoraan, joten jouduimme tekemään metallista uudet kiinnikkeet.